Vuonna 2008
Kauhajoen koulusurmat ovat tuonut ase vastaista hysteriaa ja ajattelemattomia toimia aseharrastusta kohtaan. Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien seurauksena aseharrastusta vaaditan rajoitettavaksi.
Avoinkirje (27.9.2008) kansanedustajille.
Erittäin valitettavaa on, että viranomaiset, sisäasiainministeriö ja poliisi, toimivat ohi voimassa olevan ampuma-aselain. Täten toimillaan vahingoittavat aseharrastajien luottamusta viranomaisin, kuin myös vaikeuttavat tarpeettomasti aseharrastusta.
Avoinkirje (27.9.2008) kansanedustajille.
Erittäin valitettavaa on, että viranomaiset, sisäasiainministeriö ja poliisi, toimivat ohi voimassa olevan ampuma-aselain. Täten toimillaan vahingoittavat aseharrastajien luottamusta viranomaisin, kuin myös vaikeuttavat tarpeettomasti aseharrastusta.
Vuonna 2007
Jokelan koulusurmat ovat nostanut ase vastaista liikehdintää. Ymmärrys kansalaisten ja päättäjien keskuudessa ontuu pahasti siitä, mitkä ovat teon syyt. Syyksi tunnutaan nostettavan ampuma-ase. Aseet eivät tapa vaan ihmiset. On vastuutonta toimia syyllistämällä tekoväline ja jättämättä todellisiin syihin puuttuminen sikseen.
Vuonna 2006
Vuonna 2005
Koska Suomessa ei ole tahoa, joka selkeästi puolustaisi ampuma-aseita ja niiden yksityistä omistusta, olemme perustaneet tämän sivun muistuttamaan ase- ja ampumaharrastajia siitä, ettei aseen omistusta tule pitää itsestäänselvyytenä. Lisäksi muistutamme kansanedustajia ja virkamiehiä sekä muita päättäjiä, että ase- ja ammuntaharrastajiin kuuluu suuri joukko kansalaisistamme.
Pienaseet Suomessa
Rekisteröityjä aseita on maassamme noin 1,5 miljoonaa kappaletta ja aseluvan haltijoita noin 600.000. Suomen lainsäädäntö määrittelee rajat ase- ja ampumaharrastukselle. Aseiden hallussapitolupien saanti on säädeltyä ja viranomaisten valvonnassa. Myös aseiden turvalliselle säilytykselle on laadittu määräykset.
Muutos asekultturissa
Aseet ovat olleet maassamme aina viime vuosikymmeniin saakka tavallisia käyttöesineitä. Maaseudulla ase on ollut ja on paikoin vieläkin elämää helpottava työväline siinä missä kirves tai puukko. Muuttoliike kaupunkeihin ja aseiden käytön vähentyminen maaseudun arjessa ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ase ei ole enää pelkkä työkalu. Jos ase on tuttu ainoastaan elokuvien rekvisiittana ja väkivaltarikosten uutisoinneista, on vaikeaa ymmärtää aseiden merkitystä normaaliin elämänmenoon kuuluvina välineinä.
Sitä mukaa kun vieraantuminen aseista on kasvanut ovat aseita vastustavat tahot ruvenneet näkymäään ja vaikuttamaan meilläkin. Pienaseita vastustavissa kampanjoissa on mukana useita julkisuuden henkilöitä. On muotia vastustaa aseita ja varsinkin nuorten on helppo samaistua esikuviensa toimintaan. Aseiden vastustaminen on vielä helpompaa, kun niitä ei välttämättä ole koskaan aidosti nähnyt, saatikka pidellyt, ampumisesta puhumattakaan. Asiaa ajetaan tunteen, ei tiedon varassa.
Vaikka aseet eivät enää olekaan yhtä tuttuja kuin ennen, on niillä edelleenkin laaja käyttäjäkunta. Puolustusvoimat on tässä merkittävässä roolissa, sillä asepalveluksen kautta tarjoutuu mahdollisuus tutustua aseisiin ja niiden käsittelyyn. Metsästys ja erilaiset ammuntalajit ovat laajan joukon harrastuksena. Muutamille ammattiryhmille ase on työväline.
Aseet ovat turvallisia oikein käsiteltyinä. Aseet ovat teknisiä laitteita, joten niiden käytössä on noudatettava niille laadittuja ohjeita. Muutamien yksinkertaisten turvallisuusohjeiden noudattamisella olisivat vältettävissä ne harvat valitettavat vahingot, joita maassamme ampuma-aseilla sattuu. Mitään aseista tietämättömille ohje on yksinkertainen: älä koske aseisiin. Mikäli asetta on käsiteltävä, pidä huoli, ettet koske liipaisimeen ja että pidät aseen suunnattuna pois ihmisistä.
Aseiden kanssa toimimaan tottuneidenkin on syytä pitää seuraavat perussäännöt aina mielessään:
Käsittele jokaista asetta kuin se olisi ladattu.
Pidä ase suunnattuna turvalliseen suuntaan.
Älä laita sormea liipaisimelle ennen kuin olet valmis ampumaan.
Ole varma maalistasi ja siitä mitä sen takana on.
Aseita tuntemattomien sukupolvien kasvaminen päättäjiksi on tulevaisuutta, joka toteutuu viimeistään suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä. Silloin aseiden omistajille alkavat haasteelliset ajat myös Suomessa. Kaikki ovat varmaankin kiinnittäneet huomiota eräissä maissa tapahtuneisiin aseharrastajien toimintamahdollisuuksien rajoittamisiin. Ulkomailta suuntautuu myös paineita pienaseita vastaan eri organisaatioiden kautta Suomeenkin.
Tarvitsisimme tahon, joka voisi jakaa suomalaisille suunnattua aseaiheista valistusta sekä tuoda esille ase- ja ampumaharrastusta. Seuraisi ja vaikuttaisi aseenomistajien edustajana lakien ja asetusten laadinnassa sekä hankkeissa, joilla olisi vaikutusta aseiden ja ammunnan parissa toimville. Tarve etujärjestön perustamiselle on olemassa. Oikea tieto on saatava oikeaan paikkaan oikeaan aikaan eli ennen kuin on myöhäistä.
Pienaseet Suomessa
Rekisteröityjä aseita on maassamme noin 1,5 miljoonaa kappaletta ja aseluvan haltijoita noin 600.000. Suomen lainsäädäntö määrittelee rajat ase- ja ampumaharrastukselle. Aseiden hallussapitolupien saanti on säädeltyä ja viranomaisten valvonnassa. Myös aseiden turvalliselle säilytykselle on laadittu määräykset.
Muutos asekultturissa
Aseet ovat olleet maassamme aina viime vuosikymmeniin saakka tavallisia käyttöesineitä. Maaseudulla ase on ollut ja on paikoin vieläkin elämää helpottava työväline siinä missä kirves tai puukko. Muuttoliike kaupunkeihin ja aseiden käytön vähentyminen maaseudun arjessa ovat johtaneet tilanteeseen, jossa ase ei ole enää pelkkä työkalu. Jos ase on tuttu ainoastaan elokuvien rekvisiittana ja väkivaltarikosten uutisoinneista, on vaikeaa ymmärtää aseiden merkitystä normaaliin elämänmenoon kuuluvina välineinä.
Sitä mukaa kun vieraantuminen aseista on kasvanut ovat aseita vastustavat tahot ruvenneet näkymäään ja vaikuttamaan meilläkin. Pienaseita vastustavissa kampanjoissa on mukana useita julkisuuden henkilöitä. On muotia vastustaa aseita ja varsinkin nuorten on helppo samaistua esikuviensa toimintaan. Aseiden vastustaminen on vielä helpompaa, kun niitä ei välttämättä ole koskaan aidosti nähnyt, saatikka pidellyt, ampumisesta puhumattakaan. Asiaa ajetaan tunteen, ei tiedon varassa.
Vaikka aseet eivät enää olekaan yhtä tuttuja kuin ennen, on niillä edelleenkin laaja käyttäjäkunta. Puolustusvoimat on tässä merkittävässä roolissa, sillä asepalveluksen kautta tarjoutuu mahdollisuus tutustua aseisiin ja niiden käsittelyyn. Metsästys ja erilaiset ammuntalajit ovat laajan joukon harrastuksena. Muutamille ammattiryhmille ase on työväline.
Aseet ovat turvallisia oikein käsiteltyinä. Aseet ovat teknisiä laitteita, joten niiden käytössä on noudatettava niille laadittuja ohjeita. Muutamien yksinkertaisten turvallisuusohjeiden noudattamisella olisivat vältettävissä ne harvat valitettavat vahingot, joita maassamme ampuma-aseilla sattuu. Mitään aseista tietämättömille ohje on yksinkertainen: älä koske aseisiin. Mikäli asetta on käsiteltävä, pidä huoli, ettet koske liipaisimeen ja että pidät aseen suunnattuna pois ihmisistä.
Aseiden kanssa toimimaan tottuneidenkin on syytä pitää seuraavat perussäännöt aina mielessään:
Käsittele jokaista asetta kuin se olisi ladattu.
Pidä ase suunnattuna turvalliseen suuntaan.
Älä laita sormea liipaisimelle ennen kuin olet valmis ampumaan.
Ole varma maalistasi ja siitä mitä sen takana on.
Aseita tuntemattomien sukupolvien kasvaminen päättäjiksi on tulevaisuutta, joka toteutuu viimeistään suurten ikäluokkien siirtyessä pois työelämästä. Silloin aseiden omistajille alkavat haasteelliset ajat myös Suomessa. Kaikki ovat varmaankin kiinnittäneet huomiota eräissä maissa tapahtuneisiin aseharrastajien toimintamahdollisuuksien rajoittamisiin. Ulkomailta suuntautuu myös paineita pienaseita vastaan eri organisaatioiden kautta Suomeenkin.
Tarvitsisimme tahon, joka voisi jakaa suomalaisille suunnattua aseaiheista valistusta sekä tuoda esille ase- ja ampumaharrastusta. Seuraisi ja vaikuttaisi aseenomistajien edustajana lakien ja asetusten laadinnassa sekä hankkeissa, joilla olisi vaikutusta aseiden ja ammunnan parissa toimville. Tarve etujärjestön perustamiselle on olemassa. Oikea tieto on saatava oikeaan paikkaan oikeaan aikaan eli ennen kuin on myöhäistä.

